Rokkia ja poppia
Kuoppakankaankoulussa vietettiin vappuaattona bändimatineaa, jossa
yläkoululaiset saivat näyttää taitojaan muulle koululle. Musiikkia kuultiinkin
laidasta laitaan peräti puolentoista tunnin ajan. Juontajina Venla Parkkila ja
Elina Virekoski.
Ensimmäisenä pääsivät esiintymään Niia Soininen, Elli
Hiltunen ja Viivi Korhonen. – Millä perusteella valitsitte tämän biisin,
tiedustelee Venla Parkkila toinen tapahtuman juontajista. – Kappale oli vaan
niin sopiva meille, tokaisee yksi bändin jäsenistä.Trio oli valinnut ensimmäiseksi kappaleeksi Adelea, ei
mikään helppo valinta, mutta kaikilta se sujui oikein mallikkaasti. Varsinkin
Viivin veto kertosäkeissä oli päätähuimaava. Lavan haluunotto oli hiukan kökköä
mutta sitä tuskin huomasi kuunnellessa. Toisessa heidän esittämässään biisissä oli mukana Niia ja
Viivi.
Toisena esiintyjänä näimme 9 M luokkalaisen Kati Kaupin.
Katille kokemusta oli karttunut niin soitossa kuin laulussakin. Kati soittaa
pianon lisäksi myös kitaraa, huilua, ukulelea ja bassoa. Molemmat Katin esittämät biisit olivat aika samanlaisia,
mutta silti todella hyviä
Kolmantena kuulimme Mariaa ja Pinjaa – Valitsimme Anna Puun
Linnuton puu, Anna on yksi suosikeistamme, kaksikko toteaa. Esitys oli kuin
itse Anna Puu olisi esiintynyt lavalla. Todella kaunis kappale. Kitarasäestys
sopi tähän kappaleeseen loistavasti.
Neljäs esiintyjä oli Piia Lind 9 M luokalta. – Olen laulanut
pienestä pitäen, Piia tokaisee. Välttämättä Piian esitys ei olisi vaatinut
kokonaista bändiä, mutta kieltämättä bändin veto oli hieno.Toiseen Piian esitykseen ei onneksi ollut laitettu kokonaista
bändiä vaan hänen lauluaan säesti kitara, joka oli mainio valinta. Kokemuksen
huomaa Piian äänestä mutta jonkinlainen riskinotto olisi kannattanut Piian
esiintymisessä.
Viimeisenä mutta ei todellakaan vähäisimpänä Instrumental
Disorder. Pojilla oli hallussaan kaikki mitä voi loistobändiltä
odottaa. Kitaristin (Olli Haapalainen) veto yhdistettynä muuhun bändiin (Kim Karvonen, Teemu Korhonen ja Eetu Räisänen) oli
loistava (toisin sanoin täydellinen). Rintaa jytisyttävän kokemuksen jälkeen
voisin suositella bändiä suurille lavoille. – Isac Elliottia emme soittaisi
koskaan, Kim Karvonen tuumaa, kun Venla vihdoin pääsee haastattelemaan poikia
ensimmäisen vedon jälkeen.Viimeisessä vedossa bändi vaihtoi osia, ja kaikkien
yllätykseksi Kim Karvonen hyppäsi mikin varteen. Ja täytyy kyllä todeta, että Kimin taidot
kyllä paistavat viimeiseenkin kuuntelijaan asti.
Yleisilmeeltään tapahtuma oli iloinen ja uusiakin laulajia
kannustava. On iloista huomata, että näinkin mukava tapahtuma on muodostunut perinteeksi
koulussamme.
Teksti: Lauri Jurvanen 8B
