Tänään, 16.4., kello 11:n oppitunti oli juuri alkamassa kun luokkamme kutsuttiin koulun saliin. En muistanut täksi päiväksi ilmoitettuja tapahtumia, ja odotin salissa olevan jälleen poliisin tai ulosottomiehen luento elämästä. Salissa oli kovin vähän ihmisiä. Kuulin jonkun mainitsevan että esitys oli erikseen kahdelle ryhmälle. Istuin takimmaiseen riviin ja silmäilin lavaa, jolla näytti olevan muutama tuoli ja pöytä, jonka takana mahdollisesti oli jotain. Piakkoin lavalle saapui vanhahkon näköinen mies, joka uteli olivatko kaikki valmiina. Joku oppilaista vastasi miehelle kieltävästi. Hänen reaktionsa paljasti ettei hän ole opettaja.
Saatuaan oikean vastauksen opettajalta, mies poistui lavalta. Pian hän kuitenkin körötteli takaisin mopon selässä, koulun salissa, puisella parketilla. Tunsin lievää hämmennystä, mutten koskaan ollut kovin kiinnostunut moottorisoiduista ajoneuvoista. Mies ilmoitti nimekseen Puijon Paroni ja nousi mopon kyydistä. Seurasin esitystä puoliksi valveilla ja olin jo ehtinyt unohtaa millä nimellä hän kutsui itseään. Hän veti jostain esiin läpinäkyvän, värjätyn liinan ja alkoi pyöritellä sitä käsissään. Liinan syövereistä paljastui muutaman hetken jälkeen valkoinen lintu. Oletettavasti se oli täytetty kyyhkynen tai jotain vastaavaa. Pohdin mitä varten koulu tarjoaisi meille oppilaille näin korkeatasoista viihdettä. Mies veti pöydän takaa suurehkon pullon, jonka sisällä todennäköisesti oli olevinaan viinaa, ja otti huikan. Hän istahti mopolleen ja ajeli ympäri lavaa, sattumalta osuen maassa lojuvaan kyyhkyseensä. Tähän mennessä minäkin olin tajunnut että esityksen tarkoituksena oli valistaa oppilaita liikenneturvallisuudesta. Mielenkiintoni laski yhä; aihe ei henkilökohtaisesti ollut kovin ajankohtainen ja hänen opetuksensa olivat lähes itsestäänselvyyksiä. Mies harmitteli tekolintunsa menoa ja jatkoi esitystä. Saimme vielä parisenkymmentä minuuttia ihailla hänen taikatemppujaan ja kuunnella hänen tarinoitaan. Esityksen painopiste vaihtui taikatempuista enemmänkin liikenneturvallisuuteen loppua kohti.
Esitys päättyi juuri sopivasti että ehdimme välitunnille. Esitys oli jättänyt varsin hyvän vaikutelman, mutta se ei ollut omasta mielestäni erityisen mieleenpainuva. Kyselin muutamilta luokkalaisiltani heidän mielipiteitään esityksestä koulun blogia varten. Useimmat joilta kysyin antoivat positiivista palautetta: hauska esitelmöijä, ihania lintuja, erottuu muista.
Kotona vielä tarkastelin miehen kotisivuja blogikirjoitelmaani varten. Taikuri Puijon Paroni, eli Kuopiolainen Jouni Vepsäläinen. Herra on ammattilaisviihdyttäjä joka teki esityksen yhdessä Liikenneturva Kuopion aluetoimiston kanssa.
Vaikka esityksen aihe ei juuri minua varsinaisesti innostanut, se oli harvinaisen mallikelpoisesti suoritettu. Itse esitys oli mietitty pidemmälle kuin että luetaan kalvolta tai powerpoint-esityksestä kuten yleensä. Salikin oli saatu mukavan tyhjäksi niin, että paikalla oli kerrallaan vain puolet koulusta. Esityksestä ilmoittaminen taas oli huonommin suoritettu, mutta en kuullut siitä kehkeytyvän suurempaa sekamelskaa. Toivon mukaan jatkossa ilmenee lisää samanmoisia. (vaikken enää parin kuukauden kuluttua olekaan niitä tarkkailemassa)
-William Paavola, 9B
