Saimme haastattelun Salattujen Elämien Sergeinä tutuksi tulleelta Tero Tiittaselta. http://www.mtv.fi/salkkarit/
Kysyimme Terolta, miten hän pääsi mukaan salkkareihin ja
millaista siellä on työskennellä, hänen työpäivistään sekä tulevaisuudestaan
näyttelijänä.
-Olin lähettänyt salkkareihin sähköpostia, niin kuin moniin
muihinkin tuotantoyhtiöihin ja sieltä pyydettiin sitten koekuvauksiin. Meni
ehkä pari kuukautta, kun soitto tuli, että täällä saattais olla sulle rooli tarjolla,
Tero kertoi.
-Työpäivät vaihtelevat todella paljon, riippuen viikosta ja
kuinka paljon roolihahmoni kuvattavassa jaksossa esiintyy. Päivät voivat olla
tunnista – kahteentoista tuntiin, työpäivien määrä viikossa sen mukaan.
Työpäivinä menen ensin pukuhuoneeseen, vaihdan roolivaatteet ja menen maskiin.
Maskin jälkeen on noin 20 minuuttia aikaa, kun menen studioon tekemään kohtausta.
Kohtauksia täytyy harjoitella aika pitkälle yksin kotona, treenaamalla tekstiä
ja miettimällä kohtaukseen liittyviä tunnetiloja, Tero jatkoi.
Kysyimme myös, onko Tero näytellyt jossain ennen Salkkareita
ja miten hän pystyy samaistumaan roolihahmoonsa.
-Varkauden teatterissahan olin proggiksissa mukana monta
vuotta. Niinä vuosina minut bongattiin mallitoimistoon Helsingissä, ja sitten
Helsingissä käydessä aloin vähän tutkiskella, olisiko siellä mahdollisuuksia
näyttelemisen saralla. 2006 sain pienen roolin V2 Jäätynyt enkeli
–leffasta. Rooli oli tosiaan aika mitätön, mutta se antoi uskoa siihen, että kun
oikein jaksaa yrittää ja hoitaa pienetkin keikat kunnialla, niin voisi vaikka
joskus saada jotain isompiakin.
-Sergei on veistetty aika eri puusta kun minä. Tietysti
jokainen näyttelijä antaa jokaiseen rooliin jotain itsestään. Ne voi olla ihan pieniäkin
juttuja, tiettyjä ilmeitä tai eleitä. Ja onhan Sergeissä semmosta tiettyä
suomalaisen miehen juroutta ja itsepäisyyttä, mitä meistä suomalaisista
miehistä moni löytää. Tai läheiset löytää ainakin, hah, Tero sanoi.
Tulevaisuudellekin Terolla oli suunnitelmia:
-Mahdollisimman monipuolisesti kun saisi tehdä, niin sehän
olisi ihannetilanne. Leffaa, telkkaria, äänitöitä ja teatteria. Syksyllä olin
mukana Savoy-teatterin Tumma ja Hehkuva veri –näytelmässä. Oli äärettömän
mukavaa tehdä pitkästä aikaa teatteria. Teatterissa esimerkiksi yleisön palaute
tulee välittömästi, livetilanteissa kun mennään. Mutta onhan kameranäyttelemisessä
muodostunut äärettömän rakas laji. Niin siinä kuin teatterissakin tuntuu, että aina
voi kehittyä ja löytää uusia juttuja. Se on huikeeta.
-Kiitos tästä ja tsemppiä ja jaksamista koulutyöhön. Vaikka
se pulpetissa töröttäminen tuntuu joskus turhauttavalta ja aamuisin
herätyskellon ääni on suoraan helvetin esikartanossa, niin keskimäärin tässä
elämässä on kiva jos yleistietoa löytyy. No ok, niitä kaikkia matematiikan
kaavoja en ole tarvinnut. Mutta ehkä jo huomenna tarvitsen - alkoi samantien
jännittää, Tero lisäsi lopuksi.
Inna Luotinen ja Sara Malkki
Inna Luotinen ja Sara Malkki
